Encyclopaedia Fennica

Jyväskylä. Osa 1

Edellinen: Karhunkierros. Osa 2

Seuraava: Jyväskylä. Osa 2


Jyväskylä on Suomen 7. suurin kunta (noin 145,000 asukasta (2022)) ja 5. suurin taajama (noin 129,000 asukasta (2019)), eli suomalaisittain varsin suuri kaupunki. Se on ainoa merkittävä kaupunki Keski-Suomen maakunnassa ja ylipäätään ainoa merkittävä kaupunki 120 km:n säteellä. Jyväskylä on kasvukeskus, yliopistokaupunki, huomattava teollisuuden keskittymä, liikenteen solmukohta ja oikein mukava paikka asua.

Pitkä historia Jyväskylällä ei kuitenkaan ole. Täällä sisämaassa, yli 200 km päästä niin Suomenlahdelta kuin Pohjanlahdelta, maanviljely on jo hankalaa, eikä liikenneyhteyksien luominen ole ollut helppoa; Jyväskylän seudun ollessa osa Järvi-Suomea, vesiväyliä oli jonkin verran olemassa, mutta maitse matkustaminen oli hyvin haastavaa, erittäin mäkisen maaston vuoksi. Käsite Keski-Suomesta vakiintui vasta sotien jälkeen; lähes koko Keski-Suomi on osa historiallista Pohjois-Hämettä. Ainoa Keski-Suomen keskiaikainen pitäjä oli Jämsä; muuten alue oli pelkkää erämaata.

Ennen kaupungin perustamista.  Lähde: www3.jkl.fi
Ennen kaupungin perustamista. Lähde: www3.jkl.fi

Vähitellen muut pitäjät nykyisen Keski-Suomen alueella muodostuivat, mutta kunnon kaupunkia siellä ei ollut. Luonnollisin paikka sellaiselle oli Jyväskylän kylä Laukaan pitäjässä, Jyväsjärven pohjoisrannalla. Vaikka kylässä oli vain muutama talo, siitä kehittyi vilkas markkinapaikka. Jyväsjärvi yhdistyi pitkään Päijänteeseen lyhyen Äijälänjoen kautta, ja Jyväskylä sijaitsi myös vanhassa tienristeyksessä, siten kylän liikenneyhteydet olivat jo kohtuullisen hyviä. Kylässä oli oma kappeliseurakunta, ja jo vuonna 1775 sinne rakennettiin oma kirkko. Nimensä kylä sai ensimmäiseltä asukkaalta, Heikki Ihanninpoika Jyväsjoelta, joka asui Äijälänjoen varrella 1500-luvulla.

Kaupungin perustamisesta puhuttiin jo Ruotsin aikana, mutta varsinaisen aloitteen teki vuonna 1823 majuri Carl Christian Rosenbröijer (1762-1832), joka puolusti Viaporia Suomen sodassa, ja sodan jälkeen perusti sahan Vaajakosken alueella, nykyisen Jyväskylän itälaidalla. Mutta riitojen maanlunastuksesta johdosta Jyväskylä lopulta sai kaupunkioikeudet vasta vuonna 1837, keisari Nikolai I:n käskystä. Ensimmäisen asemakaavan laati vuonna 1833 C. L. Engel, silloinen intendentinkonttorin johtaja eli koko Suomen pääarkkitehti.

Ensimmäinen asemakaava.  Lähde: www3.jkl.fi
Ensimmäinen asemakaava. Lähde: www3.jkl.fi

1800-luvulla kaupunki oli hyvin pieni ja vaatimaton. Se oli kuitenkin ensimmäinen kaupunki, joka perustettiin autonomian aikana, ja tavallaan ensimmäinen Suomen kaupunki, joka oli varsinaisesti suomalainen. Vuonna 1858 Jyväskylään perustettiin ensimmäinen suomenkielinen lyseo, vuonna 1863 ensimmäinen opettajanseminaari, jossa koulutettiin kansankoulunopettajia, ja vuonna 1864 ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu. Tuolloin merkittävin Jyväskylän fennomaani oli piirilääkäri Wolmar Schildt (1810-1883), joka unelmoi jopa suomenkielisestä yliopistosta (ja keksi monta suomalaista sanaa, esim. kirje, tiede, sairaala ja vankila). Vuodesta 1871 ilmestynyt Keskisuomalainen on vanhin suomenkielinen sanomalehti, joka on edelleen olemassa (osana suurta jyväskyläläistä mediakonsernista, Keskisuomalainen Oyj:stä, joka nykyään kustantaa muutkin kaupunkilehdet, kuten Helsingin Uutiset, Espoon Länsiväylä ja Tamperelainen). Suomalainen koulukaupungin maineen vuoksi Jyväskylää kutsuttiin joskus jopa Suomen Ateenaksi, vaikka oman yliopiston se lopulta sai vasta vuonna 1966, ja 1900-luvulla suomenkielinen sivistys kehittyi muissakin Suomen kaupungeissa.

Liikenneyhteyksien kannalta ongelmallinen oli Äijälänjoki, joka oli lyhyt (700 m) mutta koskinen, ja kun Päijänteellä ilmestyivät ensimmäiset höyrylaivat, ne eivät päässeet aivan kaupunkiin asti. Kuitenkin jo 1830-1850-luvuilla joki ruopattiin, minkä jälkeen siitä tuli Äijälänsalmi, ja Jyväsjärvestä Päijänteen pohjoisin selkä; säännöllinen laivaliikenne alkoi 1856. Ensimmäinen rautatie rakennettiin Haapamäeltä vuonna 1897, ja Jyväskylä ei enää ollut eristyksissä talvisin. Tuolloin kaupungissa oli noin 3,000 asukasta.

Näkymä Harjulta kaupungille 1890-luvulla.  Lähde: keskisuomenmuseo.finna.fi
Näkymä Harjulta kaupungille 1890-luvulla. Lähde: keskisuomenmuseo.finna.fi

Jyväskylä on ollut myös teollisuuskaupunki, joskin sen tehtaat eivät ole olleet erityisen kuluisia. Lohikosken, myöhemmin Kankaan paperitehdas toimi Tourujoen varrella, kantakaupunkia hieman pohjoisempana, vuosina 1872-2003. Rautatieaseman eteläpuolella, Lutakkona tunnetulla alueella vuosina 1912-1995 toimi Schaumanin vaneritehdas. Nyky-Jyväskylän suurin tehdas on Valmetin tehdas Rautpohjan alueella, joka on toiminut vuodesta 1938. Jotkut aseteollisuuden tehtaat sijoitettiin myös kaupungin ulkopuolelle, esimerkiksi Laukaan Vihtavuoren ruutitehdas, noin 17 km päästä Jyväskylän keskustasta ja toiminnassa vuodesta 1922.

Kaupunki alkoi kasvata kunnolla sotien jälkeen; vielä vuonna 1940 Jyväskylässä asui 11,000 henkiä, mutta jo 1950 määrä kolmekertaistui. Valtaosa Jyväskylän rakennuskannasta onkin rakennettu sotien jälkeen, ja sen takia kaupunkikuva on joidenkin mielestä tylsähkö. Jyväskylässä työskenteli (ja ennen sitä opiskeli Jyväskylän lyseossa) Alvar Aalto, joka suunnitteli siellä esimerkiksi yliopiston kampuksen; silti hänen rakennuksiansa Jyväskylässä ei ole paljon.

Vuonna 1960 perustettiin Keski-Suomen lääni, joka muodostettiin pääosin Vaasan läänin kunnista (Jyväskyläkin kuului Vaasan lääniin). Vanhan läänin rajat vastaavat lähes täysin myös nykyisen Keski-Suomen maakunnan rajoja. Tosin Keski-Suomesta alettiin puhua jo 1850-luvulla; jo tuolloin Wolmar Schildt ehdotti Keski-Suomen läänin perustamista. Maantieteellisesti Jyväskylä ei tietenkään ole aivan Suomen keskellä, pikemminkin Suomen eteläpuolen keskellä. Tavallaan Jyväskylä on nykyään ei vain Suomen keskimmäinen vaan myös keskivertoisin kaupunki. Se näyttää supisuomalaiselta, ja suomi, jota siellä puhutaan, on melkein yleiskieltä, ilman merkittävää murretta.

Osa Jyväskylän maastokarttaa
Osa Jyväskylän maastokarttaa

Jyväskylän pinta-ala on 1466 km². Kuntaliitosten myötä Jyväskylään ovat liittyneet Jyväskylän maalaiskunta, Säynätsalo ja Korpilahti. Entiset Jyväskylän maalaiskunnan asutuskeskukset Vaajakoski ja Palokka ovat nykyään Jyväskylän kaupunginosia; merkittävät taajamat varsinainen kaupungin ulkopuolella ovat Tikkakoski, jossa on lentoasema ja Suomen ilmavoimien tukikohta, Säynätsalo, joka on erikoinen teollisuustaajama Päijänteen saarella, ja Korpilahden kirkonkylä. Tässä tutkitaan kuitenkin vain varsinaista Jyväskylää.

Autolla, nelostietä matka Helsingistä Jyväskylään on noin 270 km. Puolet siitä on moottoritietä, ja loppukin on varsin sujuvaa, ohituskaistoilla varustettua tietä. Jyväskylä on merkittävä maantieliikenteen solmukohta; siellä kohtaavat viisi valtatietä (4, 9, 13, 18 ja 23), vaikka hankalan maaston vuoksi (kaupunki sijaitsee lähinnä kannaksilla järvien ja jyrkkien mäkien välillä) se toimii jonkin verran pullonkaulana. Rautateitse etelästä nykyään saavutaan Tampereen kautta. Reitti ei ole aivan suora, ja Tampereella juna vaihtaa suuntaa, siten junamatka on hieman pidempi (ja kalliimpi), kun voisi odottaa (noin 3.10-3.40 tuntia). Henkilöliikenne on myös Haapamäen-Seinäjoen ja Pieksämäen (Kuopion ja Mikkelin) suuntaan. Jyväskylän lentoasema sijaitsee Tikkakoskella 18 km keskustasta pohjoiseen; siitä on säännölliset lentoyhteydet Helsinkiin ja muutamaan lomakohteisiin.

Kuten jo mainitsin, Jyväskylässä ei ole paljon vanhoja rakennuksia tai muita matkailukohteita. Mutta pieniä kiinnostavia yksityiskohtia on, ja ylipäätään kaupunki ei missään nimessä ole ruma tai harmaa; ei se mikään Kouvola ole :) Itse kävin Jyväskylässä monta kertaa etenkin vuosina 2019-2021, kun tyttöystäväni opiskeli ja asui siellä, ja minulla on kuvia monista kaupunginosista. Tässä käydään keskustassa, Lutakossa ja Seminaarinmäellä. Kuvat ovat varsin erilaisista vuodenajoista.

1. Jyväskylän keskusta on suhteellisen pieni ja sijaitsee rautatien ja Harjun välillä, Harju olleessa lyhyt ja noin 40 m korkea harju ja Jyväskylän maamerkki. Jyväskylän keskustan hieman ulkopuolella sijaitseva torikin on pieni, eikä minulla ole edes kuvia siitä. Näkyvämpi on Jyväskylän kävelykatu, Kauppakatu.

2. Joulukuinen Kauppakatu.

3. On myös muutama pienempi risteävä kävelykatu. Asemakadun päässä näkee vanhan lyseon talo, yksi Jyväskylän vanhimmista rakennuksista. Jyväskylän Lyseon lukio on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1858 lähtien; tämä rakennus oli sen käytössä vuosina 1902-2013.

4. Kesäisin Kauppakadun jatkeesta myös tehdään kävelykatuosuus.

5. Talvisin se näyttää tältä.

6. Vanhahko Kolmikulman kauppakeskus.

7. Forumin kauppakeskus on keskustan suurin, mutta ei myöskään ole erityisen uudenaikainen (vuodesta 1980). Jyväskylän uusin ja suurin kauppakeskus on Seppä, joka on toiminut Seppälän alueella keskustan koillispuolella vuodesta 2017 lähtien.

8. Nikolainkulman talo rakennettiin vuonna 1899 ravintolana ja hotellina. 1900-luvun loppupuoliskolla siellä toimi läänihallitus ja sitten kouluvirasto. Nykyään tilat vuokrataan juhlia ja kokouksia varten.

9.

10. Jyväskylän kaupunginkirkko korvasi vuoden 1775 kirkon vuonna 1880. Kirkon rakensi Ludvig Isak Lindqvist (1827-1894), tuolloinen rakennushallitusten pääjohtaja ja monien Suomen kirkkojen arkkitehti.

11. Neito-patsas Kirkkopuistossa. Kaupunki osti sen vuonna 1944 vain siksi, että se oli Oskar Raja-ahon teos, ja Oskar Raja-aho (1899-1932) oli tuohon mennessä ainoa Keski-Suomen edes jonkin verran merkittävä kuvanveistäjä.

12. Kirkkopuiston toisella laidalla on Nuori Minna Canth-patsas. Tampereella syntynyt Minna Canth (1844-1897) opiskeli Jyväskylän opettajanseminaarissa, ja asui ja vaikutti kaupungissa vuosina 1863-1880. Minna Canth oli aikanaan yksi "Suomen Ateenan" merkittävimmistä hahmoista, ja työskenteli mm. ensimmäisenä suomenkielisenä sanomalehtinaisena.

13. Pääkirjasto (1980).

14. Jotkut kuvat tässä ovat ensimmäiseltä koronakesältä, jolloin rajoitukset poistettiin ensimmäistä kertaa, ja me kaikki ajattelimme, että pahin oli jo ohi.

15. Kaupunkibussien keskuspysäkki. Jyväskylässä on suhteellisen toimiva Linkki-niminen bussiverkko, joka kattaa myös Laukaan ja Muuramen, Jyväskylän naapurikunnat. Tiheimmillään päälinjat kulkevat noin 20 min välein (arkipäivinä, talviaikataulun mukaan). Vuonna 2018 Jyväskylä tilasi selvityksen raitiotiestä, tai tarkemmin sanottuna duoraitiotiestä (lähijunan ja raitiotien yhdistelmästä), mutta en voi googlata mitään tuloksista. Joka tapauksessa kaupunki ei suunnittele mitään sellaista lähitulevaisuudessa.

16.

17. Vanhojen kerrostalojen korttelit.

18. Tärkeät palvelut.

19.

20. Täältä Yliopistonkadulta alkaa Harju. Nimestään huolimatta tämä ei ole oikea harju, vaan osa ns. Sisä-Suomen reunamuodostumaa, joka on Suomen pohjoisin merkittävä reunamoreeni, eli maa-aineksen kasautuma jäätikön reunan edessä.

21. Suuret kiviportaat johtavat Harjan huipulle.

22. Portailta näkyy Jyväsjärvi keskustan takana.

23. Harjun rinne.

24. Vesilinna Harjun huipulla rakennettiin 1953. Nimensä mukaan rakennus toimii vesitornina, mutta siellä on myös näköalaravintola ja luontomuseo. Jotenkin en koskaan pääsyt Vesilinnaan itse. Kesäiltaisin kello 20 Vesilinnalta soittaa Harjun iltasoitto (Laulu synnyinseudulle, Aulis Raitalan säveltämä ja Torsten Lindforsin soittama), joka kuuluu keskustan kaduilla; tämä on nauhoitus YouTubessa.

25. Vesilinnan vieressä on myös ilmantorjuntatykki muistomerkkinä, koska Harjulla oli ilmatorjunta-asema talvi- ja jatkosodan aikana. Jyväskylä selvisi sotien pommitukset vähin vaurioin.

26.

27. Keskusta ja Harju Jyväsjärven vastarannalta nähtynä.

28. Suuri Jyväskylän aseman ratapiha erottaa keskustan Jyväsjärven rannasta.

29. Vanha rautatieasema vuodesta 1897.

30. Asemaravintola vielä toimii vuoden 1916 rakennuksessa vanhan aseman vieressä.

31. Mutta varsinainen asemarakennus on nyt vuonna 2002 valmistunut valtava matkakeskus.

32. Kaukoliikenteen bussien laiturit matkakeskuksen koillispuolella.

33. Deeveri (Dv12-sarja), perinteinen VR:n dieselveturi, töissä ratapihassa.

34. Alkuperäinen ratayhteys Jyväskylään, Haapamäen suunnalta, on nykyään suhteellisen vähäisessä käytössä, eikä tuo rata koskaan ole ollut sähköistetty. Henkilöliikenteessä siellä toimivat Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki-kiskobussit, vaikka ne osoittautuvat ajoittain liian pieniksi matkustajamääräänsä nähden.

35. Vanhat veturitallit toimivat nuorten kulttuurikeskuksena, ja raiteet ovat purettu.

36. Kotiraide-niminen uusi opiskelija-asuntotalo veturitallien vieressä.

37. Rautatien takana kulkee Rantaväylä, joka on Jyväskylän pääohitustie. Valtatiet 9 ja 23 linjataan Rantaväylän kautta. Tilan puutteen takia tiellä on muutama liikennevaloliittymä ja hieman hankalasti linjattu eritasoliittymä.

38. Rautatien ja Rantaväylän takana on Lutakon niemi, jossa aikanaan toimi Schaumanin vaneritehdas vuosina 1912-1995. Wilhelm Schauman (1857-1911) oli pietarsaarelaisen apteekkarin ja tupakkatehtailijan poika, joka perusti Pietarsaaressa oman sikuritehtaan, sahan ja sokeritehtaan. Sitten hän valitsi Jyväskylän vaneritehtaan paikaksi, mutta kuoli ennen kuin tehdas aloitti toimintansa. Hänen yhtiönsä, Oy Wilh. Schauman Ab, kuitenkin jatkoi, ja kehittyi Jyväskylän suurimmaksi tehtaaksi. Myöhemmin yhtiö perusti muut tehtaat Savonlinnassa, Joensuussa, Ristiinassa ja Kiteellä.

Vuonna 1988 Schaumanin yhtiö fuusioitiin UPM-Kymmenelle, ja vuonna 1990 se osti myös Säynätsalon vaneritehtaan, joka sijaitsi Jyväskylän eteläpuolella. Sitten kaikki toiminta siirrettiin ahtaalta niemeltä kaupungin keskellä Säynätsaloon, ja pian Lutakko vapautui uudisrakentamiselle. (Säynätsalon tehdas sittemmin suljettiin 2020.) Nykyään Lutakko on moderni asuinalue järven rannalla. Tehtaasta jäljelle on jäänyt muutama rakennus, mm. tämä Schaumanin linna eli tehtaanjohtajan asuintalo (1924), jonka nyt omistaa arkkitehti Jukka Tikkanen, suuren arkkitehtitoimiston johtaja. Linnan edessä on Wilhelm Schaumanin patsas.

39. Lutakon keskellä on suuri Paviljongin messukeskus ja hotelli (2002)

40. Puisto Lutakossa.

41. Lutakonaukio, suuri torialue.

42. Jyväskylän järvisatama sijaitsee Jyväsjärven rannalla Lutakon alueella. Kuten kaikki Päijänteen satamat, se palvelee ainoastaan risteilyaluksia ja huviveneitä. Kesäisin on reittiristeilyt lähisaaristolle, Säynätsaloon, Äänikoskelle Keiteleen kanavan kautta, ja aivan Lahteen asti koko Päijänteen pitkin (10.5 tuntia!).

43.

44. Pitkä, 480-metrinen silta Jyväsjärven yli yhdistää keskustan ja Lutakon Kuokkalan alueeseen. Silta rakennettiin vuonna 1989, ja valmistuessaan se oli Suomen neljänneksi pisin tiesilta.

45. Sillan alla on karmiva Keinuja-ympäristötaideteos. Taustalla on Rauhalahden voimalaitos, joka on yksi kahdesta Jyväskylän päävoimalaitoksesta (372 MW, polttaa puuta ja turvetta).

46. Lutakko ja satama vastarannalta nähtynä.

47. Palataan keskustaan ja kävellään Seminaarinkatua vielä kohti Jyväskylän yliopiston pääkampusta Seminaarinmäellä. Tämä on varsin tunnettu kerrostalo Vaasankadulla.

48. Seminaarinmäen viljamakasiini on vanhin säilynyt Jyväskylän kivirakennus (1851). Rakennus muutettiin myöhemmin, siten se ei oikeastaan näytä viljamakasiinilta. Siellä toimi pitkään kaupunginkirjasto (1948-1980); vuosina 2001-2014 tämä oli yliopiston rehtoraatti.

49. Kadun toisella puolella on Villa Rana, ainoa jugendtyylinen rakennus yliopiston alueella (1905, Yrjö Blomstedt). Villa Rana rakennettiin seminaaria varten; yliopisto on itse asiassa opettajanseminaarin seuraaja: seminaari muuttui Kasvatusopilliseksi korkeakouluksi 1936 ja edelleen Jyväskylän yliopistoksi 1966. Kuva on vuodelta 2020; vuonna 2021 remontti valmistui ja rakennuksessa on toiminut kulttuurikeskus.

Seminaarin perusti aikanaan Uno Cygnaeus (1810-1888), joka on tunnettu koko kansankoulujärjestelmän perustajana. Hän työskenteli seminaarin ensimmäisenä johtajana vuoteen 1869 saakka.

50. Varsinaisen kampuksen vanhat kivirakennukset (Edua, Fennicum, Historica, Oppio ja Seminarium) ovat alkuperäset seminaarin rakennukset. Ne kaikki suunnitteli Konstantin Kiseleff (1834-1888, sokeritehtailijan Kiseleffin poika) 1880-luvulla ja ne kaikki näyttävät kasarmeilta.

51. Mutta kampus on paremmin tunnettu Alvar Aallon 1960-luvun rakennuksista, esimerkiksi tästä Ilokivi-ylioppilastalosta (1964).

52. Lyhty-kokoustila ja Lozzi-ravintola (1954). Opiskelijoita yliopistossa on noin 14,000 (2021). Yliopisto erikoistuu humanistisiin tieteisiin ja erityisesti kasvatustieteeseen nykypäivänäkin.

53. Entinen kasvatusopillisen korkeakoulun harjoituskoulu (1954), joka toimi kouluna vuoteen 2002 saakka.

54. AaltoAlvari-uimahalli (1955) ei kuulu yliopistoon, mutta nimensä mukaan on myös Alvar Aallon suunnittelema.

55. Ryhtilä-voimistelusali, vielä yksi vanha rakennus (1895).

56. Ruusupuisto, uusin yliopiston rakennus (2015).

57. Rakennus nimettiin tämän puiston mukaan.

58. Lähellä on myös kaksi museota: Keski-Suomen museo (oikealla) ja Alvar Aalto -museo (vasemmalla).

59. Ja vähän taidetta alikulkutunnelissa. Siinä se tältä erää ja seuraavassa postauksessa nähdään lisää Jyväskylää.

Julkaistu: