Salla on kunta ja sen kirkonkylä Lapin kaakkoiskulmassa. Se on suhteellisen tyypillinen Lapin pikkukunta, noin 3 400 asukasta väkiluvultaan. Nykyinen Sallan markkinointislogan on "in the middle of nowhere" (keskellä ei mitään). Vaikka Lapissa on syrjäisempiä paikkoja (esimerkiksi koko Savukosken kunta, Sallan pohjoisnaapuri) ja mm. Sallan kautta kulkee kantatie rajanylityspaikalle Venäjän rajalla, se on tosiaan suurten liikenneväylien ulkopuolella, eivätkä matkailijamäärät siellä ole läheskään niin suuria, kuin vaikkapa etelänaapurissa Kuusamossa Rukan hiihtokeskuksineen.
Tilanne tosin voi muuttua lähiaikoina, koska vuodesta 2022 lähtien Sallatuntureiden alueella on perustettu uusi Sallan kansallispuisto, Suomen 41. kansallispuisto (avajaiset vietettiin 11.6.2022, mutta virallisesti laki uudesta kansallispuistosta astui voimaan 1.1.2022). Sallatuntureilla on jo ollut keskikokoinen hiihtokeskus ja retkeilyreittien verkosto. Nyt reittejä kehitetään edelleen, ja voi odottaa, että kansallispuiston asema tuo lisää vierailijoita hiljaiseen pikkukuntaan.
Uuden kansallispuiston pinta-ala on lähes tasan 100 km². Koko kunta on kuitenkin paljon suurempi, 5 872 km². Erään käsityksen mukaan maantieteellisesti Sallan eteläosa kuuluu Peräpohjolaan, ja pohjoisosa varsinaiseen Lappiin. Eteläosassa, Hautajärven kylässä, alkaa Suomen suosituin vaellusreitti, 82 km pituinen Karhunkierros, joka kulkee enimmäkseen Oulangan kansallispuistossa. Tosin valtaosa niin vaellusreitistä kuin Oulangasta sijaitsee Kuusamon puolella. Sallan pohjoisosa on melkein asumaton, ja siellä on muut suuret luonnonsuojelualueet (Tuntsan erämaa-alue ja Värriön luonnonpuisto).
Ennen sotaa Salla (vuoteen 1936 kunta tunnettiin Kuolajärvenä) oli kuitenkin vielä paljon sitä suurempi. Noin puolesta alkuperäistä Sallaa tuli osa luovutetuista alueista, ns. Vanha Salla tai Sallan-Kuusamon alue (Kuusamokin menetti alueita, mutta "vain" neljäsosan). Sallan alkuperäinen kirkonkylä ja suurimmat tunturit jäivät Venäjän puolelle. Sallassa evakkoon joutui 3 700 henkilöä, ja Kuusamossa 2 100, samojen kuntien länsiosiin. Nykyään Sallan-Kuusamon alueen menetys muistetaan ehkä harvemmin Karjalaan tai Petsamoon verrattuna. Todennäköisesti Neuvostoliitto halusi nämä alueet, koska ne olivat (sen mielestä) liian lähellä Murmanskin rataa. Sotien jälkeen Sallan-Kuusamon alue ei juurikaan kehittynyt; ainoa merkittävä asutuskeskus on ollut Alakurtin sotilastaajama ja tukikohta. Tynkä-Salla jouduttiin rakentamaan lähes kokonaan uudelleen; jo talvisodassa neuvostojoukot tunkeutuivat Lapissa Sallan kautta Pelkosenniemeen asti, ja koko Salla tuhottiin maan tasalle.
Tässä kirjoituksessa tutustutaan Sallan kirkonkylään, hylättyyn rataan, Hautajärven kylään ja uuteen kansallispuistoon (Iso Pyhäntunturin ja Pahakurun retkeilyreitit). Valokuvat ovat elokuusta 2020 (Iso Pyhätunturi) ja kesäkuusta 2022 (muut paikat).
1. Aloitetaan Sallan kirkonkylästä. Kirkonkylä siitä tuli siis talvisodan jälkeen, kun alkuperäinen kirkonkylä menetettiin; ennen sotaa tämä oli Märkäjärven kylä. Kirkonkylässä asuu noin puolet kunnan asukkaista, eli noin 1 600 henkilöä (2019).
Suurimmillaan koko Sallassa asui jopa 11 000 asukasta, 1960-luvulla. Salla oli aikanaan varsin houkutteleva asuinpaikka (todennäköisesti vahvan metsätalouden vuoksi), mutta maaltamuutto on ollut erittäin voimakasta tällä seudulla.
2. Kuitenkin samoin kuin muissa Lapin kuntakeskuksissa tunnelma ei ole erityisen masentavaa. Matkailu jonkin verran vieläkin elvyttää Sallaa.
3. Kirkonkylä sijaitsee kolmen tien risteyksessä. Etelässä on Kuusamo, lännessä Kemijärvi ja idässä rajanylityspaikka ja Savukosken tie. Sallan rajanylityspaikka on hiljainen, alle 100 autoa päivässä ennen koronaa ja sotaa. Murmanskiin, venäläiseen Jäämeren suurkaupunkiin, ajetaan (tai pikemminkin ajettiin) Ivalon ja Raja-Joosepin kautta, linnuntietä 180 km pohjoisempana.
4. Sallan kirkko vuodesta 1950 on hieno esimerkki jälleenrakentamisen arkkitehtuurista.
5. Sankaripatsas kirkon vieressä.
6. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkit ovat hyvin yleisiä Suomessa, mutta täällä Sallassa on sen sijaan Vanhaan Sallaan jääneiden vainajien muistomerkki.
7. Kulttuurien kohtaaminen! Saamelaisia Sallassa ei tosin ole, eikä ole ollut vuosisatoihin. Salla-nimellä ainakin lienee saamelaista alkuperää. Lähin nykyinen merkittävä saamelainen asutuskeskus on Sodankylän Vuotson (Vuohčču) kylä, 150 km linnuntietä.
8. Bensahinnat kesäkuussa 2022. Totta kai tulevaisuudessa ne voivat hyvinkin olla vielä sitä korkeampia :)
9. Kerrostalojakin kirkonkylässä on jonkin verran.
10. Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo on varsin mielenkiintoinen käyntikohde kirkonkylässä.
11. En päässyt museoon sisälle (se on suljettu kesäkuussa sunnuntaisin), mutta ainakin ulko-osa on kiinnostava.
12. Voi tutustua esimerkiksi Sallan maatalouden historiaan.
13. Tai sotahistoriaan.
14. Ja evakkojen elämään.
15. Heti museon takana on Sallan aseman ratapiha (museon päärakennus itse asiassa on entinen rautatietyöntekijöiden rivitalo). Sallan rata (Kemijärvi-Salla-Kelloselkä) ei enää ole käytössä, ja sen historia liittyykin sotaan.
Talvisodan jälkeen Vanhan Sallan alueiden lisäksi Neuvostoliitto vaati Suomesta myös uuden rautatien rakentamista Sallaan. Radan piti linjata silloisesta Lapin rautatieverkon itäisistä pisteestä, Kemijärveltä, uudelle rajalle asti. Ajatuksena oli, että Neuvostoliitto rakentaisikin rautatien omalle puolelle, ja näin uusi rautatieyhteys Pohjois-Suomen ja Neuvostoliiton välillä syntyisi, joka olisi hyvin kätevää Neuvostoliitolle uuden sodan tapauksessa.
Toisin kävi. Suomi ryhtyi rakentamaan rautatietä, mutta se valmistui vasta jatkosodan aikana, ja lopulta sitä käytti ei Neuvostoliitto, vaan Pohjois-Suomesta hyökkäävät Saksan joukot. Sodan jälkeen radat Suomen ja Neuvostoliiton puolella eivät enää koskaan olleet yhteydessä. Vuodesta 1954 lähtien Neuvostoliiton puolella vain osuus Alakurtin ja Murmanskin radan välillä on ollut enää olemassa. Se palvelee Alakurtin sotilastukikohtaa nykypäivänäkin. Suomi kuitenkin ylläpiti koko radan rajalle asti, koska rauhansopimus velvoitti siihen. Suomen kotimaisille tarpeille rataosa ei ollut ollut kovin tärkeää, ja sitä käytettiin lähinnä raakapuukuljetuksiin; henkilöliikenne lakkautettiin vuonna 1967.
Vasta kun osa täysin käyttämättömästä raiteesta Kelloselän raja-aseman ja itse rajan välillä (1.7 km) varastettiin vuonna 2008, Suomen ulkoministeriö ilmoitti, että sen mielestä Suomi ei ole enää velvollinen toteuttamaan tätä Pariisin rauhansopimuksen pykälää. Pian sen jälkeen, vuonna 2012, koko rataosa Kemijärveltä Kelloselälle (82 km) lakkautettiin. Raiteet ja ratapihat ovat kuitenkin vielä paikallaan, vain pusikoituneina.
Muutama vuosi sitten ns. Jäämeren radan rakentamismahdollisuudet selvitettiin. Suosituin linjaus oli uusi rautatie Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen, mutta myös mm. Sallan radan uudelleenkäyttöönotto oli vaihtoehtona. Liikenneviraston selvityksen mukaan radan kannattavuus olisi käytännössä nolla kaikissa vaihtoehdoissa. Vaikka Sallan radan vaihtoehto olisi halvin, sen kannattavuus olisi jopa negatiivinen, eli olisi parempi kirjaimellisesti polttaa rahaa, kuin rakentaa/korjata rataa sillä. Sitä paitsi radan liikennöinti olisi täysin riippuvaista Venäjästä, mikä... ei ole kovin hyvä tilanne, varsinkin vuoden 2022 tapahtumiin nähden.
No, joka tapauksessa, Sallan rata on fyysisesti olemassa, ainakin toistaiseksi, ja jää paikallaan Sallan kirkonkylässä. Harmi, että Sallaan ei voi saapua junalla, mutta se ei ole mitenkään ainutlaatuista Suomessa. Linja-autoyhteyksiä Kuusamosta (mm. lentoasemalta) ja Kemijärveltä (mm. rautatieasemalta) ainakin jonkin verran on.
16. Hylätty ratapiha.
17. Hieman kirkonkylää itäisempänä radan takana on uimaranta. Sallalaistenkin on pakko uida jossakin.
18. Kantatie rajalle kulkee rinnakkain rautatien kanssa, ja tien varrelta löytyvät myös Salpalinjan jäljet. Salpalinja rakennettiin välirauhan aikana koko uuden itärajan pitkin, Suomenlahdelta Petsamoon. Sallan ja Savukosken linnoitukset ovat siis viimeisiä nyky-Suomen alueella pohjoisessa. Puolustuslinja oli valtavan massiivinen (onhan se Suomen kakkien aikojen suurin rakennushanke) ja etenkin Etelä-Karjalasta löytyy monta bunkkeria ja yhtenäinen panssariesteiden linja. Mutta täällä pohjoisessa linnoitukset olivat kevyitä ja niitä rakennettiin vain liikenneväylien varsilla. Täällä vain yksi konekivääripesäke on entisöity.
19. Muitakin jälkiä metsässä on.
20. Salpalinjan lisäksi tästä metsästä löytyy "murhapetäjä". Voisi kuvitella, että nimi liittyy joihinkin vanhoihin rituaaleihin, mutta todellisuudessa petäjän alla vain teloitettiin ja haudattiin punakaartilanen sisällissodassa.
21. Alkukesän korvasieni.
22. Toinen Salpalinjan muistomerkki on itse kirkonkylässä, pieni panssariesteen pätkä. Lopulta Salpalinjassa ei jatkosodassa taisteltu (vaikka Neuvostoliitto tiesi siitä ja tiesi, että sen läpimurto olisi vaikeaa). Puolustuslinja ylläpidettiin 1980-luvulle asti. Nyt vuonna 2022 alkaa näyttää siltä, että vahva perinteinen puolustuslinja itärajalle voi vieläkin olla hyvä ajatus.
23. Joka tapauksessa hylätty rata jatkuu itään.
24. Ja saapuu Kelloselän asemalle. Itse Kelloselkä on pieni kylä, muutama talo ilman mitään palveluita.
25. Asemarakennus, jostakin syystä vinottain ratalinjaan nähden.
26. Asemalla ilmeisesti vielä varastoidaan puuta, suoraan raiteiden päälle.
27. Rautatie jatkuu vielä itään, mutta vain muutamaa sataa metriä. En kävellyt sinne, enkä ajanut kantatietä aivan rajanylityspaikalle asti.
28. Sallan tunnetuin kylä lienee Hautajärvi, kunnan eteläosassa Kuusamon tien varrella, koska siitä alkaa Karhunkierros-vaellusreitti. Reitin lähtöportti sijaitsee Karhunkierroksen luontokeskuksen vieressä, aivan napapiirillä (napapiiri-kylttikin löytyy!), itse kylästä hieman pohjoisempana.
Karhunkierros oli koko syy matkaani Sallaan ja Kuusamoon kesäkuussa 2022; Sallan tutkimusmatka oli sivureissu (uuden kansallispuiston vuoksi). Mutta Karhunkierroksesta kerron erikseen, 82 km lenkistä on paljon sanottavaa ja näytettävää.
29. Hautajärvellä on oma omituinen kyläkirkko, rakennettu vuonna 1963, mikä on melko myöhäinen ajankohta uudelle kyläkirkolle. Wikipedian mukaan kirkko kuului rajaseutupiirille, mutta kirkolliset rajaseutupiirit lakkautettiin 2000-luvun alussa, enkä oikeasti tiedä, mitkä nämä edes olivat.
30. Kyläbaari on ilmeisesti myös lakkautettu. Luultavasti palveli lähinnä Karhunkierros-retkeilijöitä. Muita palveluita kylässä ei ole, ei edes kauppaa tai koulua.
31. Hautajärvellä on pari sodan muistomerkkiä. Yksi niistä on jatkosodan "jänkäjääkäreille" eli jalkaväkirykmentti 12:lle, joka koostui Sallan reserviläisistä. Rykmentti lähti sotaan pääosin Hautajärveltä, ja sillä oli mm. tärkeä rooli Tali-Ihantalan taistelussa.
32. Toinen on muistomerkki partisaani-iskun uhreille. Jatkosodan aikana Neuvostoliiton partisaani-iskuissa Suomeen surmattiin yhteensä 181 siviiliä, pääosin Pohjois-Suomessa; 5 heistä oli hautajärveläisiä.
33. Ja nyt takaisin pohjoiseen, uuteen kansallispuistoon! Vähän esimakua voi saada jo tien varrella, Kaunisharjun levähdyspaikalla, Sallatuntureita hieman etelämpänä. Virallisesti se on "luonnonilmiöiden havainnointipaikka".
34. Näköalatasanteelta Kaunisharjun rinteeltä näkyvät Sallatunturit.
35. Tosin ei tarvitse edes pysähtyä, kun Salla-Kuusamo tie kulkee niin lähellä Sallatuntureita. Sallatunturit on pari pienehköä tunturia noin 7-9 km Sallan kirkonkylästä etelään. Ne tunnettiin aiemmin Pyhätuntureina, ja kartalla ja opasteissa tuo nimi näkyy vielä, vaikka nimi vaihdettiin aivan virallisesti vuonna 2012 (koska Lapissa on toinen, paljon tunnetumpi Pyhätunturi, Pelkosenniemellä Pyhä-Luoston kansallispuistossa). Iso Pyhätunturi säilyy erämaisena, ja Pieni Pyhätunturilla on hiihtokeskus. Iso Pyhätunturin huippu on 479 m meren pinnan ja noin 240 m tämän tien yläpuolella. Kuvassa on Pieni Pyhätunturi, joka on Isoa parikymmentä metriä alempaa.
36. Vaikka Sallan kansallispuisto sijaitsee Lapissa, Sallatunturit eivät oikeasti ole kovin muhkeita, ja muuten kansallispuistossa on vain "tavallista" erämaata soineen ja vaaroineen. Sinänsä se ei ole huono asia, mutta mikään huippukohde uusi kansallispuisto ei oikeasti ole. Olemassa olevista kansallispuistoista samanlaisin on ehkä Syöte, Pudasjärven ja Talvalkosken alueella noin 130 km etelämpänä.
Totta puhuen en kannata uusien kansallispuistojen perustamista Suomessa. Meillä on jo 40, siis nyt 41 kansallispuistoa, kun taas Ruotsissa (joka on pinta-alaltaan suurempi ja jossa on oikeat vuoristot) niitä on "vain" 30. Moni kansallispuisto on pieni ja suorastaan tylsä. Mielestäni olisi järkevämpää, jos verorahat kohdennettaisiin jo olemassa olevien kansallispuistojen ylläpitämiseen (joka on nyt joskus puuttuvaa) ja uusien retkeilyreittien perustamiseen niissä. No, en ole ympäristöministeri :)
Tällä hetkellä uudessa kansallispuistossa on käynnissä suuri urakka; retkeilyreitit ja laavut uusitaan. Kesäkuu 2022 oli oikeasti liian aikainen ajankohta avajaisille, koska jopa reitti Iso Pyhätunturin huipulle oli suljettu. Nämä kuvat ovat vuodelta 2020; tuolloin olin matkalla Kuusamosta Inariin, ja pysähdyin Sallatuntureilla pientä huippuretkeä varten. Polku (1.9 km/suunta) alkaa pienehköltä pysäköintialueelta Iso ja Pieni Pyhätunturien välillä, noin 300 m korkeudella.
37. Matka ei ole pitkä, nousu alkaa varsin pian.
38.
39. Näitä portaita uusitaan tällä hetkellä.
40. Huipulla on näköalatorni.
41. Etelässä on Pieni Pyhätunturi.
42. Idässä erämaiden takana on Vanhan Sallan tunturit, nykyään siis Venäjän puolella (rajalta on noin 14 km linnuntietä). Suurin niistä on Rohmoiva, 658 m.
43. Ja pohjoisessa on Sallan kirkonkylä, joka näyttää varsin pieneltä.
44. Tuolloin en tutustunut Sallaan ja Sallantuntureihin sitä enempää. Tänä vuonna vietin pari yötä kelomökissä Sallatuntureilla. Suuntasin siitä Pahakurun retkeilyreitille (18 km). Ei edes tarvinnut ajaa, voin kävellä ovelta lomakylän kautta lähtöpisteelle. (Jos saapuu autolla, pysäköintitilaa on runsaasti Holiday Club Salla-hotellin lähellä.)
45. Sallatunturi on kiva paikka, mutta ainakin alkukesällä näytti hyvin hiljaiselta.
46. Lähtöportti hotellin lähellä.
47.
48. Reitti alkaa leveällä latupohjalla, mikä tuntuu vähän tylsältä. Näin kierretään Pieni Pyhätunturia.
49. Kuukkeleita oli paljon.
50. Vähittelen latupohja kapenee, ja pian kävellään normaalia metsäpolkua.
51. Tämä reitti on myös osa UKK-reittiä. UKK-reitti periaatteessa kulkee Kolilta Savukosken Tulppioon, noin tuhat kilometriä; eli se on ylivoimaisesti Suomen pisin vaellusreitti. Sitä ei kuitenkaan ylläpidetä kokonaisuudessaan, eikä mikään taho ole virallisesti vastuussa siitä; ei ole edes karttaa. Moni pienempi retkeilyreitti luetaan osaksi UKK-reittiä, mm. Karhunkierros. Osuus Karhunkierroksesta (Hautajärveltä) Sallan kansallispuiston kautta Kelloselälle on myös Metsähallituksen vastuussa ja sitä ylläpidetään.
52. Tunturilampi-niminen lampi. Lammen takana on Iso Pyhätunturi.
53. Pieni Pyhätunturikin näkyy.
54.
55. Tässä kohdassa pitkospuut (tai miksi tätä kutsuisi) pienen suon yli olivat romahtaneet ja reitti oli käytännössä katkaistu. Suon kiertäminen oli mahdollista, mutta ei aivan helppoa. Tilanne ei sovi avajaisille taas kerran.
56. Muutama laavu reitillä purettiin ja rakennetaan uudelleen. Tosin tämä (Kylmähetteen) laavu, tai oikeasti kota, ilmeisesti paloi jo ennen sitä.
57. Nykyään käytetään jopa betonia. Luultavasti uusi laavu on paljon isompi ja muodikkaampi.
58. Kylmähetteen lampi.
59. Sää voisi kyllä olla parempi...
60.
61. Pahakuru, tai oikeasti Pahanojankuru, on reitin pääkohde, Aatsinginhauta-nimisen kanjonimaisen laakson rinteellä. Itse laakso kuitenkin siitä ei näy, ja Pahakuru on varsin pieni (vaikka kyllä kaunis) rotko. Ja miksi tuo "Sound of Salla"-kyltti oli pakko laittaa aivan vesiputouksen eteen...
62.
63. Portaat Pahakurulle.
64.
65. Palataan lomakylälle Iso Pyhätunturin kiertäen.
66. Toisen laavun rakentaminen alkuvaiheessa.
67. Nämä pitkokset uusittiin jo. Ja tästä on lyhyt matka jäljellä kodikkaalle kelomökille :)
Siinä kaikki Sallasta, vaikka kyllä siellä on muitakin kiinnostavia paikkoja, mm. Aholanvaaran hiidenkirnu (Suomessa suurin!) ja Tuntsan erämaa-alue. Ja tietenkin osa Karhunkierrosta ja Oulangan kansallispuistoa, mutta niistä kerrotaan ensi postauksessa.