Encyclopaedia Fennica

Karhunkierros. Osa 1

Edellinen: Sallan kylät ja kansallispuisto

Seuraava: Karhunkierros. Osa 2


Karhunkierros on 82 km (vaihtoehtoisesti 72 km) pituinen vaellusreitti Pohjois-Suomessa, Sallan ja Kuusamon alueella eli aivan Itä-Lapin reunalla. Karhunkierros on tiettävästi koko Suomen suosituin vaellusreitti (ainoa kilpailija lienee Hetta-Pallas Tunturi-Lapissa), ja ihan syystä; reitti on viitoitettu ja varustettu lähes täydellisesti, ja maisemat ovat koko Suomen parhaimpia (Tunturi-Lappia ja ulkosaaristoa lukuun ottamatta).

Karhunkierros Suomen kartalla
Karhunkierros Suomen kartalla

Valtaosa reitistä kulkee Oulangan kansallispuistossa. 270 km² laajuinen kansallispuisto on maamme vanhimpia, perustettu jo vuonna 1956. Oulanka on jokien, kanjonien ja könkäiden valtakunta. Pääjoki on itään, Venäjän puolelle, virtaava Oulankajoki, mutta myös sen sivujoet Kitkajoki, Savinajoki ja Aventojoki ovat hyvin kauniita ja niillä kaikilla on kanjonimaisia laaksoja ja pauhaavia koskia, joskus jopa könkäitä. Oulanka on myös suosittu päiväretkikohde, ja sen luonnonnähtävyyksillä pystyy käymään yksi kerrallaan; kun taas Karhunkierros halkoo läpi koko kansallispuiston jokia pitkin.

Reitin loppuosa johtaa myös Kuusamon vaarojen yli, jotka ovat jo kansallispuiston ulkopuolella. Vain pari kilometriä ennen maalia huiputetaan Valtavaara, joka on Suomen korkein kohta Lapin ulkopuolella (492 m).

Nimestään huolimatta Karhunkierros ei ole rengasreitti, eikä karhujen kohtaaminen sillä ole paljon todennäköisempää, kuin muualla Itä- tai Pohjois-Suomessa. Ennen sotaa Karhunkierros-nimi tarkoitti automatkaa Kuusamosta Paanajärvelle ja takaisin eri tietä; siten ajettaisiin suuren erämaiden alueen ympäri, ja sillä alueella todennäköisesti olisi ainakin yksi karhu. Sodan jälkeen Paanajärvi jäi Venäjän puolelle ja tällainen automatka ei ole ollut enää mahdollista (Paanajärven kansallispuisto on perustettu alueelle vuonna 1992, mutta se ei ole läheskään niin suosittu, kuin Oulanka Suomen puolella; mm. saavutettavuus on heikko ja kansallispuistoissa vierailu on Venäjällä lähtökohtaisesti luvanvaraista). Uusi pitkä retkeilyreitti Oulangan alueelle perustettiin vuonna 1954 (Kuusamon matkailulautakunnan aloitteesta ja noin 20 henkilön talkoovoimilla), ja sille annettiin vanha Karhunkierros-nimi.

Karhunkierros lähempää
Karhunkierros lähempää

Karhunkierros siis alkaa joko Hautajärven kylästä (Karhunkierroksen luontokeskuksen luota) tai Ristikallion pysäköintialueelta. Toinen vaihtoehto on lyhyempi (72 km) mutta se on itse asiassa alkuperäinen reitin linjaus; nykyään suurin osa retkeilijöistä kuitenkin lähtee Hautajärveltä. Molemmat paikat sijaitsevat Sallan-Kuusamon tien (950-tie) varrella. Päätepiste on Rukan hiihtokeskus, aivan Rukan kävelykylän keskustassa. "Väärään suuntaan" kulkeminen Karhunkierroksella on harvinaista, koska reitin alkuosa siinä tapauksessa tuntuisi liian raskaalta, ja loppuosa tylsältä.

Metsähallituksen Luontoon.fi sivustolta löytyvät kaikki tärkeimmät tiedot niin Karhunkierroksesta kuin ylipäätään Oulangasta. Suositellen myös Jouni Laaksosen Karhunkierros Retkeilyopas-kirjaa; koko reitti (ja mahdolliset sivumatkat, ja muutkin Oulangan retkeilyreitit) on selostettu siinä hyvin kattavasti, ja kirjassa on myös 1:50 000 mittakaavan kartta.

Mutta joka tapauksessa kerron nyt itsekin muutamasta käytännön yksityiskohdista.

Saavuttaminen

Oulangan seudulle voi saapua autolla, mutta täytyy joko jättää se Rukalle (Hiihtostadionintien päässä on muutama suuri ilmainen pysäköintialue, vain muutaman sadan metrin Karhunkierroksen päätepisteeltä) ja siirtyä Hautajärvelle toisella tavalla, tai sitten jättää auto Hautajärvelle ja palata sinne vaelluksen jälkeen. Karhunkerroksen suosion takia on olemassa taksin lisäksi myös bussivaehtoehto. Kesäisin Karhunkierrosbussi kulkee Kuusamon ja Sallan välillä päivittäin, Kuusamon lentoaseman, Rukan ja Hautajärven kautta. Kesäkaudella 2022 maanantaista lauantaihin on 2-4 vuoroa päivässä, joista yksi pysähtyy myös Juumassa ja Oulangan luontokeskuksella, jotka ovat Karhunkierroksen välietappeja. (Huom. Karhunkierroksen ja Oulangan luontokeskukset ovat täysin eri paikkoja, niitä ei kannata sekoittaa toisiinsa.)

Hautajärvelle ja Ristikalliolle voi saapua bussilla muinakin vuodenaikoina, koska bussiyhteys Kuusamon lentoasemalta Sallaan on ympärivuotinen. Tosin talvella ja keväällä valtaosaa reitistä ei voi vaeltaa. Joka tapauksessa kannattaa katsoa Matkahuollon sivustoa. Pysäkkien nimet ovat Ruka, Hautajärvi opastuskeskus, Ristikallio th, Juuma, Oulangan luontokeskus.

Rukalle voi helpostikin saapua ilman autoa. Sinne on suoria bussivuoroja Oulusta, Kemijärven rautatieasemalta ja Kuusamon lentoasemalta. Ks. Rukan sivustoa.

Vuodenaika

Oulangassa on jonkin verran erämaalatuja, mutta Karhunkierros on ilman muuta kesäretkeilyreitti (paikoin on portaita ja muita hyvin jyrkkiä osuuksia). Täällä napapiirin seudulla kesä alkaa myöhään; toukokuun alussa lunta on vielä runsaasti, ja toukokuun puolivälin jälkeen Oulangan joet tulvivat pahoin. Viime vuonna en päässyt Karhunkierrokselle, koska toukokuun lomani oli liian aikainen siihen (mutta sen sijaan kävin Herajärven kierroksella Kolilla). Vasta toukokuun lopussa Karhunkierros on kuljettavissa. Joka vuosi reitin Ajankohtaista-sivu ja virallinen Facebook-sivu kertovat, kun on sopiva aika lähteä vaellukselle.

Alkukesä on hyvä aika lähteä, koska hyvällä tuurilla koko vaellus onnistuu ennen räkän tuloa, joka tapahtuu jo pian kesäkuussa ja on täällä pohjoisessa hyvin julmaa. Myös könkäät ovat vielä runsasvetisempiä, ja kansallispuiston tunnuskasvi, neidonkenkä, kukkii. Itse lähdin juuri alkukesällä, 6-10.6.2022. Toinen paras ajankohta on ruska-aika syyskuussa. Lokakuun puolivälin jälkeen retkeilykausi käytännössä päättyy.

Reitin pituus, kunto ja palvelut

Karhunkierroksen ja Oulangan yleiskarttaan voi tutustua tässä. Kartalla on merkitty taukopaikkoja ja muita palveluita. Tietenkin aina kannattaa ottaa mukaan oikea maastokartta, navigaattorin tai navigointisovelluksen lisäksi.

Kävelin siis Karhunkierroksen viidessä päivässä, mikä on luultavasti suosituin vaihtoehto. Päivämatkat olivat 16-18 km pituisia. En ole mikään urheilija ja sitä pidemmät päivämatkat rinkka selässä ovat minulle hyvin raskaita, ainakin jos maasto ei ole kovin tasaista. Mutta Karhunkierros neljässä päivässäkin on täysin mahdollinen. On myös mahdollista kulkea vain osa koko reitistä; suositellen siinä tapauksessa Oulangan luontokeskus-Juuma (31 km), koska maisemat ovat parhaita juuri tällä osuudella, ja molemmat pisteet ovat saavutettavissa bussilla.

Vaikka Oulangan kansallispuiston alueella telttailu on sallittu vain tulentekopaikkojen/laavujen/tupien läheisyydessä, näitä taukopaikkoja on reitin varrella paljon, 3-4 km välein lähes kaikkialla ja joskus sitäkin useammin. Tämä tarkoittaa, että reittiä voi jakaa monin tavoin. On myös kaksi paikkaa, joissa voi yöpyä mökissä, jos sen varaa etukäteen (Oulangan leirintäalue ja Retki-Etappi; jälkimmainen on Juumassa pienen sivumatkan päästä), ja siten periaatteessa välttää yöpymisvarusteiden kantamista, jos muuten pystyy kävelemään koko reitin kolmessa päivässä (päivämatkat olisivat sitten 27, 31 ja 23 km).

Autiotupiakin reitin varrella on paljon, mutta reitti on niin suosittu, että niissä ei todennäköisesti koskaan ole paljon tilaa. Joka tapauksessa en yleensä käytä tupia, enkä voi kertoa niistä sen enempää.

Oulangan leirintäalueella, luontokeskuksessa (leirintäalueen lähellä) ja Retki-Etapissa on myös kioskeja ja kahviloita tai pieniä ravintoloita. Välietapilta löytyy myös muutama jätepiste. Vettä on otettava joista, puroista ja erämaalammista (Laaksosen retkeilyoppaasta löytyy hyviä vinkkejä tarkoista paikoista); yleisesti ottaen sitä voi juoda sellaisenaan, vaikka tämä seutu ei ole aivan erämainen kauttaaltaan. Toki vettä voi keittää, jos haluaa. Itse join sellaisenaan kaikkialla ilman mitään ongelmia.

Reitti on merkitty maastoon ja viitoitettu erittäin hyvin, on lähes mahdotonta eksyä. Reitillä on jopa kilometritolpat, mikä on Suomessa retkeilyreiteillä ainutlaatuista. Koko reitin voi kävellä kuivin jaloin; kaikissa märissä paikoissa on pitkospuut, ja kaikki suurimmat joet ylitetään riippusilloin. Paikoin polku on sorastettu.

Silti ei kannata aliarvioida Karhunkierroksen vaativuutta. Vaikka varsinaiset vaarat kiivetään vasta reitin loppuosassa jo Rukan lähestyessä, kanjonien rinteet ovat myös hyvin jyrkkiä, ja on pakko tallustaa ylös ja alas aika usein.

Reitillä on yleensä suhteellisen paljon väkeä, ja Karhunkierroksellä ei oikeasti tunne olevansa erämaassa. Myös matka läheisille metsäteille on yleensä lyhyt. Osuuksilla kansallispuiston ja Valtavaaran luonnonsuojelualueen ulkopuolella on teitä ja hakkuita. Mobiiliverkon kattavuus on kohtalainen, joskin heikompi monissa yöpymispaikoissa (ne ovat usein vesistöjen lähellä ja muuta reittiä alempana). Jos haluaa lähteä "oikeaan" erämaahan, Suomessa on monta sopivampaa kohdetta. Mutta Karhunkierroksen luonto on silti mahtavaa ja ainutlaatuista, ja reittiä voi suositella nimenomaan heille, joilla ei vielä ole paljon kokemusta pitkistä vaellusreiteistä.

Oma vaellukseni

Kävelin koko 82 km Karhunkierroksen yksin kesäkuussa 2022. Otin viikon loman ja lähdin kotoa Sallaan (Tampereelta, noin 800 km autolla), jossa vietin pari yötä vuokramökissä. Siellä tutkin Sallaa ja sen uutta kansallispuistoa; niistä kerroin viime postauksessa.

Viime vuoden vaelluksieni jälkeen (Herajärven kierros Kolilla, 60 km, 4 pv, ja Luirojärven vaellus Saariselällä, 80 km, 5 pv) tunsin itseni jo paljon itsevarmemmaksi tällä kertaa. Kaikki varusteetkin olivat hankittu ja kunnossa. Ja näin lähdin autolla Sallan mökistä Rukalle, noin 100 km etelään. Jätin auton valtavalle pysäköintialueelle Hiihtostadionintiellä, ja kävelin bussipysäkille Rukan keskustassa.

Ajankohta tällaiselle vaellukselle oli hyvä. Vaikka edellisenä päivänä Sallassa satoi paljon, koko ensi viikko oli pääosin kuiva ja aurinkoinen, mutta ei myöskään liian kuuma (noin +13-15°). Räkkää ei vielä ollut.

1. Bussi lähti Ruka Kumpare-pysäkiltä (Rukatunturintien päässä) kello 13.10. Lipun ostin etukäteen netistä. Muita retkeilijöitä oli paljon, noin puolet paikoista bussissa oli varattuna. Olin kuitenkin ainoa, kuka oli lähtemässä yksin, ilman kaveria :) No, se ei oikeastaan haittaa. Pidän luonnossa olemisesta nimenomaan yksin. Vaikka kyllä minun tyttöystävänikin pitäisi vihdoinkin hankkia retkeilyvarusteita.

2. Vain muutama mies poistui Ristikallion pysäkillä, kaikki loput jatkuivat Hautajärvelle. Ja siellä luontokeskuksen edessä ollaan nyt.

3. Vaatimaton lähtöportti.

4. Karhunkierroksella ja Oulangassa käytetään omituisia metallisia opasteita. Samanlaisia löytyy myös ainakin Hossan kansallispuistosta, Etelä-Kuusamon ja Suomussalmen alueella.

5. Lähdetään! Ensimmäistä 4 km kävellään kansallispuiston ulkopuolella. Pätkä Rytinivan tulentekopaikalle on jopa esteetön. Tulentekopaikka sijaitsee Koutajoen rannalla. Tämä Savinajokeen virtaava pienehkö joki ei vielä ole osa Oulangan kanjoneja.

6. Polun alkuosasta ei ole paljon kerrottavaa. Maasto on tasaista, edetään nopeasti. Ensimmäinen kilometri on jo takana, vain 81 jäljellä!

7. Kuka, miksi ja miten jätti sen metsään, ei edes metsätien varrella...

8. Täällä ylitetään yleinen tie ja myös Koutajoki tien sillalla.

9. Ja pian ylitetään taas, reitin ensimmäisellä riippusillalla.

10. Valitettavasti paikoin on pakko kävellä hakkuualueiden läpi.

11. Kauniita paikkoja on silti jonkin verran; pikkusuot ja tämä lampi, joka tunnetaan Könkäänlampena, vaikka tällä alueella ei vielä ole yhtään köngästä (vesiputousta).

12. Ja nyt astutaan kansallispuistoon. Siitä poistutaan vasta kolme päivää myöhemmin.

13. Ero edellisen talousmetsän ja kansallispuiston vanhan metsän välillä on silmiinpistävä. Oulangan vanhat metsät ovat säilyneet suhteellisen hyvin, koska Oulankajoen vesistö on jo Maaselän vedenjakajan takana; täällä joet virtaavat itään, Venäjän puolelle, ja uitto (joka oli pitkään ollut ainoa tapa kuljettaa puuta Suomen erämailta tehtaille ja satamiin) ei ollut mahdollista. Vasta 1900-luvun alussa uitosta Venäjän puolelle sovittiin, ja jonkin aikaa savottoja oli myös Oulangan alueella, mutta Suomen itsenäistymisen jälkeen raja sulkeutui pysyvästi myös uitolle.

14.

15. Lopulta saavutaan Savinajoen rannalle, Perttumakosken laavulle. Tämä on ensimmäinen isommista Oulangan joista. Varsinaisia könkäitä sillä ei ole, mutta pitkiä yhtenäisiä koskia ja kanjoni on.

16. Savinajoen kanjonin länsirantaa kävellään nyt etelään.

17. Savinajoen suurin nähtävyys on Rupakivi, joka on raukki eli vesistön ympäröimä kivipatsas. Ylhäältä sitä ei näy; kanjonin reunalta alas rannalle johtavat pitkät puuportaat. Mutta tänne on ehdottomasti poikettava (rinkan voi tietenkin jättää ylhäälle); tällainen kivimuodostelma on Suomessa hyvin harvinainen. Ruotsissa ja Norjassa raukit löytyvät meren rannalta ja koostuvat kalkkikivestä, kun taas Rupakivi on "tavallinen" mutta joen kuluttama siirtolohkare.

18.

19. Savinajoen kaunein mutka.

20. Savilampi on Oulankajoen suvanto, johon myös virtaa Savinajoki. 16 km on jo kävelty, ja siellä autiotuvan vieressä pystytin teltan yöksi. Mobiiliverkkoa täällä ei ollut, siksi teltassa luin Karamazovin veljekset e-kirjaa :) Lukulaite on hyvin kätevä vaelluksilla, sen akku voi kestää viikkoja ja muuten teltassa ei ole paljon tehtävää.

21. Autiotupa aamulla. Toinen päivä alkaa.

22. Täällä Oulankajoen yläjuoksulla on jyrkkä kanjoni, joka tunnetaan yksinkertaisesti Oulangan kanjonina. Vierailin täällä jo päiväretkellä vuonna 2020. Silti tällä kertaa päätin poiketa kanjonin reunalle, mutta ei pohjoiselle reunalle, jolla Oulangan kanjonin päiväreitti kulkee, vaan eteläiselle reunalle, jolle on myös viitoitettu sivupolku.

23. Alhaalla on Pikkuköngäs-niminen koski (ei varsinainen köngäs). Oulankajoki on paikoin varsin kapea täällä, vaikka sen latvat on vielä kaukana täältä, aapasoissa Sallatuntureiden luoteispuolella.

24. Polku johtaa näköalapaikalle. Valitettavasti näkymä täältä ei ole esteetön.

25. Palataan pääpolulle. Pari kilometriä kävellään metsän läpi kaukana joelta, ja siirrytään Sallasta Kuusamon puolelle. Läänejä ei enää ole, ja Kuusamo on virallisesti luettu kaupungiksi vuodesta 2000. Tämä portti on siis ollut täällä jo jonkin aikaa.

26. Juuri ennen Taivalköngästä polku Ristikalliolle erkanee. Ristikallion pysäköintialueen-Taivalkönkään osuutta näkevät vain he, jotka ovat valinneet 72 km vaihtoehdon. Tämä osuus suurin pirtein myötäilee Aventojokea, joka virtaa Oulankajokeen hieman Taivalköngästä alempana. Osuuden suurin nähtävyys on itse Ristikallio, joka on erinomainen näköalapaikka Aventojoen kanjonin reunalla.

27. Taas jyrkät portaat alas, Taivalkönkäälle ja Talvalkönkään autiotuvalle. Omituinen kaksikerroksinen autiotupa rakennettiin 1900-luvun alussa savotan muonituspirtiksi. Tosin alun perin se sijaitsi eri paikalla, ja tänne se siirrettiin jo retkeilijöitä varten.

28. Taivalkönkäällä on kolme uomaa ja niiden välillä kaksi kallioista saarta. Uomat ylitetään riippusilloilla. Voimakkain virta on läntisessä uomassa, joka on autiotuvan vieressä.

29.

30. Välisaaret ovat hyvin reheviä.

31. Toisessa uomassa vettä ei ole paljon, ainakaan kun joki ei tulvi.

32.

33. Suomen vesiputoukset-sivuston mukaan ainoa aito köngäs/vesiputous on täällä kolmannessa uomassa, joka ei näy hyvin polulta ja riippusillalta; muissa uomissa on vesiputouksen määritelmän mukaan vain koskia.

34. Jatketaan kaakkoon taas metsän läpi.

35. Oulangan kangasmetsät eivät ole niin kiinnostavia kuin muut reitin luonnonnähtävyydet, mutta niissä on ainakin muutama laaja myrskytuhoalue.

36. Tämä ei ole joki, vaan pieni Runsulampi-niminen järvi.

37. Oulankajoen ranta Runsulammen laavun vieressä.

38. Nyt reitillä on iso palveluiden keskittymä. Ensin saavutaan Oulangan leirintäalueen pysäköintialueelle. Kuten mainittu jo, teltta- ja asuntoautopaikkojen lisäksi sieltä voi myös vuokrata mökin. Kuvassa on vastaanoton rakennus, jossa toimii myös kahvila ja pieni kioski, josta voi ostaa elintarvikkeita (en kokeillut itse).

39. Kilometrin jälkeen on päällystetty tie (Liikasenvaarantie eli 8693-tie). Ylitetään Oulankajoki taas tiesiltaa pitkin. Joki näyttää aivan tavalliselta täällä, ei kanjonia eikä koskia.

40. Oulangan tutkimusasema on Oulun yliopiston yksikkö. Täällä tutkitaan paikallista luontoa ja myös ilmastoa ja ilmastomuutosta.

41. Joen toisella puolella on Oulangan luontokeskus. Tämä on suosittu päiväretkikohde; muutama päiväreittiä alkavat siltä. Karhunkierroksen vaeltaville luontokeskus voi tarjoaa kioskia ja ravintolaa (tietenkin aukioloaikana).

42. Ravintolaruoka ei tietenkään kuulu vaellusretkeen, mutta poroburgeri juuri oikealla hetkellä, toisena päivänä 28 km päästä lähtöpisteeltä, voi todella nostaa mieltä. Täällä minulla oli vähän pidempi tauko. Otetaankin taukoa nyt, ja jatketaan ensi postauksessa, jossa käydään kaikilla suurimmilla Karhunkierroksen nähtävyyksillä.


Julkaistu: