Suomen länsirannikolla, Merenkurkun salmen rannolla, Pohjanmaan maakunnassa sijaitsee Vaasa-kaupunki, tai ruotsiksi Vasa. Se on Suomen aurinkoisin ja ruotsalaisin kaupunki. Sen väkiluku on tavallinen Suomen maakunnan keskuksena, noin 68,000. Ulkomaalaiset turistit käyvät siellä harvoin, paitsi ehkä ruotsalaiset, jotka tulevat kapean meren takaa.
Minulle Vaasa on kuitenkin aivan erityinen paikka, ja tutumpi kuin mikään muu suomalainen kaupunki. Vaasa on kaupunki, jossa asuin ensimmäiset puolitoista vuottani Suomessa, joulukuusta 2017 kesäkuuhun 2019. Se ei ole myöskään tavallinen valinta maahanmuuttajalle. Ulkomaalaisia opiskelijoita siellä on kyllä paljon (koska Vaasassa on yliopistoja), mutta ei niin paljon työperäisiä maahanmuuttajia, ja erityisesti koodareita, kuten minä. Olin onnekas löytäessäni sieltä töitä pienesta firmasta, ja vaikka työ ei ollut niin jännittävää eikä palkka ollut kovin suuri, pidin siitä kaikesta huolimatta.
Lopulta minun oli muutettava Vaasasta Helsingin seudulle hakemaan muita töitä. En todella pidä asumisesta täällä Vaasan kokemuksen jälkeen, ja toivottavasti voin palata joskus (vaikka todennäköisesti ei Vaasaan vaan johonkin toiseen pienempään kaupunkiin). 2023: todellakin lopulta palasin! Asun nyt Vaasassa taas!
Vaasalla on kuitenkin aina erityinen paikka minun sydämessäni, ja voin kertoa paljon tästä kaupungista. Kun aloin kirjoittaman tätä, perehdyin omaan kuvaarkistooni ja löysin noin 750 kuvaa Vaasasta ja Mustasaaresta. Tietysti en aio kaikkia tässä käyttää, mutta katsotaan vielä. Toivottavaasti Vaasa on hyvä aihe aloittaa kirjoittamaan siitä, mistä pidän eniten. Eli opasta mahtavaan Suomenmaahan.
Tietenkin Vaasa on lopulta lähinnä tavallinen Suomen kaupunki. Silti se on täydellinen paikka asua, ja toisin kuin jotkut muut Suomen kaupungit (esimerkiksi Seinäjoki, joka on Vaasan itänaapuri ja kilpailija), siellä on paljon kiinnostavaa paikallista historiaa ja arkkitehtuuria. Tovottavasti koko minun sarjani olisi hyvä katsaus, mitä suurehko Suomen kaupunki oikeasti on.
Vaasa sijatsee Manner-Suomen kulmassa, leveydellä, jolla Suomi on suurin itä-länsi-suunnassa. Vaasan ympärillä on paljon merta, mutta itse kaupungista se näyttää melko järven kaltaiselta. Kaupunki on suojassa avomereltä ja Itämeren myrskyiltä Vaasan saaristossa, jossa on vain pienehkoja mökkisaaria ilman vakinaista asutusta. Poikkeuksena on vain Vaskiluodon saari, joka on Vaasan kaupunginosa, liitetty kaupunkiin pengertiellä. Vaskiluodossa on mm. Vaasan syväsatama.
Paremmin tunnettu saaristo on noin 15 km päässä kaupungista luoteeseen. Se on Merenkurkun eli Raippaluodon saaristo. Sen pääsaaret, Raippaluoto ja Björkö, ovat aika suuria, ja Merenkurkun saaristo onkin asuttu (noin 2000 asukasta) ja liitetty Vaasaan sillalla, joka on itse asiassa Suomen pisin silta tällä hetkellä.
Merenkurkun ruotsalainen nimi, paremmin tunnettu kansainvälisesti, on Kvarken, joka tarkoittaakin "kurkku". Nämä nimet ovat aivan sopivia, koska Merenkurkku on oikeasti Pohjanlahden kapein osa. Pohjanlahti erottaa Suomen Ruotsista, ja etäisyys Vaasasta Uumajan kaupunkiin Merenkurkun toisella puolella on noin 80 km linnuntietä. Ruotsin rannan lähellä on myös saaristoja, ja etäisyys Suomen ja Ruotsin lähimpien saarien välillä on vain 25 km.
Vaasa ja Uumaja yhdistyvät laivan reitillä. Laivan nimi on Wasa Express, ja sitä liikennöi Wasaline. Nykyään se on ainoa Suomen autolautta, joka ei lähde Helsingista tai Turusta (tai Naantalista, joka on käytännössä miltei Turun kaupunginosa), ja se ei ole kovin tunnettu Suomen ja Ruotsin ulkopuolella. Matka Wasa Expressillä kestää 3.5 tuntia, auton kanssa tai ilman, ja se saapuu Ruotsin Västerbotteniin, eli Länsipohjaan. Se on ihan erilaista seutua kuin Pohjanmaa, jossa Vaasa sijaitsee.
Huomattavin Merenkurkun alueen erikoisuus on kuitenkin sen jatkuva maankohoaminen. Suurimman osan Suomesta ja Skandinaviasta peitti jää viimeisimmällä jääkaudella, geologisesti vain vähän aikaa eli noin 12,000 vuotta sitten. Mannerjää oli niin painava, että koko alla oleva maankuori painui alaspäin. Kun mannerjää suli, maankuori alkoi nousta takaisin, ja tämä prosessi on jatkunut nykypäivään. Maankohoaminen on vaikuttanut suuresti Itämeren ja Suomen muotoon. Esimerkiksi koska maankohoaminen on ollut epätasainen eri alueilla, monet joet ovat kääntäneet suuntaa viimeisen 1000-2000 vuoden aikana. Maankohoaminen on nopein Merenkurkun alueella, 9-10 millimetrillä vuodessa. Siksi saaristot julistettiin Unescon ainoaksi maailmanperintöluontokohteeksi Suomessa (vaikka Suomessa on myös muutama maailmanperintökulttuurikohde). Saaristojen pinta-ala kasvaa noin neliökilometrillä vuodessa. Lopulta koko Merenkurkku nousee merestä ja muodostaa kannaksen Suomen ja Ruotsin välille, noin 2000 vuotta päästä. Perämerestä tulee silloin jättimäinen järvi.
Pohjanmaa on tietysti ruotsiksi Österbotten ja englanniksi Ostrobothnia, mikä tarkoittaa "Itäpohja". Alunperin nimi viittasi koko laajaan alueeseen Satakunnan ja Lapin välillä. Monet kaupungit perustettiin Pohjanlahden rannoille kaupan vuoksi, ja näistä Vaasasta ja Oulusta tuli suurimpia. Sisämaassa ei kuitenkaan ollut yhtään kaupunkia 1900-luvun loppupuoliskoon saakka. Sisämaa ei ollut asumatonta, vaan täysin maalaismaista. Pohjanmaan asutus levisi rannikolta lukuisia jokia pitkin. Jokien laaksot olivat laajoja, tasaisia ja viljavia, ja maanviljely näillä lakeuksilla loi peltomaisemaa, joka on vielä nykyäänkin aika erikoinen Suomessa, missä ei ole kovin paljon suuria jatkuvia peltoja muualla. Laaksojen välillä ja jokien latvoilla oli metsäinen ja soinen erämaa, jossa käytiin metsästämässä ja esimerkiksi harjoitettiin tervanpolttoa. Lappalaiset heimot, joissa tödennäköisesti oli sekä saamelaisia että suomalaisia, asuivat ja vaellelivat erämaalla. Lopulta kuitenkin lähes koko Pohjanmaa oli asuttu. Metsiä ja soita on tietysti vieläkin olemassa, mutta useimmat metsät ovat nykyään talousmetsiä, ja monia soita on ojattu tai käytetään turvetuotantoon.
Maalainen Pohjanmaan sisämaa on aina ollut suomenkielinen, vaikka tämä väestö ei ole edes alkuperäistä siellä, vaan tuli Savosta ja Hämeestä 1000-1100-luvuilla. Uusi asutus saapui kuitenkin aika pian, ja he olivat ruotsalaisia. He tulivat 1200-luvulla, jolloin Suomi oli liittymässä Ruotsiin, ja todennäköisesti siirsivät paikallisia suomalaisia jonkin verran. Tietysti on aivan väärin sanoa, että ruotsalaiset olisivat olleet jotakin herrarotua, vaan lähinnä tavallisia talonpoikia, kuten suomalaiset.
Siitä lähtien ruotsinkielinen väestö on ollut suuri osa Rannikko-Pohjanmaan väestöä, ja toisin kuin etelässä Suomenlahden rannoilla, täällä Pohjanmaalla ruotsinkielisen alueen raja on jyrkkä nykyäänkin. Vaasa on suhteelisen suuri kaupunki ja vain joka neljäs puhuu ruotsia äidinkielenä siellä. Muut Pohjanmaan kaupungit ovat kuitenkin lähinnä ruotsinkielisia, ja maaseutu on täysin ruotsinkielistä. Joillakin pienillä paikkakunnilla puhutaan jopa arkaaisia ja eksoottisia ruotsin murteita. Vaasa on erittäin kaksikielinen kaupunki, ja siellä ovat esimerkiksi rinnakkain sekä suomenkielisia, että ruotinksielisia yliopistoja ja teattereita.
Nykyään Suomessa on neljä Pohjanmaan maakuntaa: ruotsinkielinen Pohjanmaa, joka on kapea nauha Pohjanlahden rannoila Kristiinankaupungista melkein Kokkolaan saakka, ja josta nyt puhumme, sekä Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa. Rannikko-Pohjanmaa-nimi, jota joskus myös käytetään, on minun mielestäni selkeämpi kuin Pohjanmaa, ja käytän tätä nimeä selkeyden vuoksi. Rannikko-Pohjanmaalta on läheiset yhteydet suomenkieliselle ja maalaismaiselle Etelä-Pohjanmaalle, joka on vain lyhyen matkan päässä meren rannoilta.
Ainoa suomenkielinen maalainen väestö Rannikko-Pohjanmaalla asuu Kyrönmaan seudulla, Kyrönjoen laaksossa, Vähässäkyrössä ja Isossakyrössä ja myös läheisellä Laihialla. Pieni Vähänkyrön kunta liittyi Vaasaan vuonna 2013, vaikka näillä ei ollut yhteisiä rajoja, Vähästäkyröstä tuli siis Vaasan eksklaavi. Vähälläkyröllä ei ole kovin paljon yhteistä Vaasan kanssa, ja siksi emme puhu Vähästäkyröstä paljon. Jonain päivänä saatan kirjoittaa koko Kyrönmaasta enemmän.
Puhumme kuitenkin Mustasaaren eli ruotsiksi Korsholman kunnasta, jokä on käytännössä Vaasan maalaiskunta ja ympäröi Vaasaa melkein kokonaan. Lähinnä ruotsinkielisessä Mustasaaressa on muutama hieman kiinnostava kylä, kuten Sulva ja Sepänkylä, ja vielä tarkeämpää, koko Merenkurkun saaristo. Joissain paikoissa Vaasa sulautuu Mustasaareen, ja vain kuntarajan kyltti paljastaa, ettet ole enää Vaasassa.
Mustasaari oli alkuperäinen nimi alueelle, johon Vaasa perustettiin myöhemmin. Mikä alueen saarista oli nykyinen Mustasaari ei ole enää ilmeistä, mutta saari yhdistyi mantereeseen maankohoamisen takia. Nimen ruotsalainen muoto oli Mussor. 1370-luvulla Mussorissa rakennettiin kuitenkin ruotsalainen linna. Sen nimi oli Korsholm (Ristisaari) tai toisinaan Chrysseborg, ja se oli ensimmäinen Ruotsin valtakeskus Pohjanmaalla. Se ei ollut kovin suuri valtakeskus, vaan vaatimaton puinen varustus vallien välillä. Yhtään kuvausta linnasta ei ole säilynyt, emmekä oikeastaan tiedä, miltä linna näytti. Jossain vaiheessa sen jopa miehitti Itämeren merirosvot, jotka tunnetaan nimellä Vitaaliveljet. Kuitenkin koko Pohjanmaata, joka nimettiin silloin Korsholman linnanlääniksi, hallittiin linnasta. Pieni linna hylättiin lopulta, ja silloin, kun Vaasa perustettiin, linnasta ei todennäköisesti ollut paljoakaan jäljellä. (Korsholm-nimi hyväksyttiin Mustasaaren kunnan ruotsalaiseksi nimeksi vasta 1900-luvulla, vanhan linnan kunniaksi.)
Vaasa puolestaan perustettiin vuonna 1606, Ruotsin kuninkaan Kaarlen IX määräyksellä. Suuren Kustaa Vaasan nuorimpana poikana hän antoi uudelle kaupungille oman hallitsijasukunsa nimen ja vaakunan. Vuotta aiemmin hän myös perusti Oulun, ja Vaasa ja Oulu ovat nykyäänkin Pohjanmaan merkittävimpiä kaupunkeja.
Oulun ja Vaasan historia on hieman samanlainen. Esimerkiksi kummankaan alkuperäiset linnat eivät selvinneet, ja molemmat kaupungit olivat kuuluisia tervakaupasta. Terva oli kauan ollut Suomen tärkein luonnonvara ja sitä kutsuttiin jopa "mustaksi kullaksi". Tällä mustalla tuoksuvalla aineella puusta sai tehtyä vedenpitävää, ja sitä käytettiin lähinnä laivanrakennuksessa. Joskus myös puukattoja tervattiin. Suomi harvaan asuttuna maana, jolla oli paljon mäntymetsää, oli hyvin sopiva tervapoltolle. Metsässä tervahaudoissa kasattiin mäntypuuta, peitettiin sammalella, ja sytytettiin. Terva virtasi ulos puun pyrolyysin tuloksena. Tervantynnirit toimitettiin merisatamiin, tavallisesti jokea pitkin. Vaasa ja Oulu olivat nimenomaan sellaisia merisatamia. Lopulta Oulusta tuli merkittävin tervakaupan keskus ja Oulu kasvoi paljon suuremmaksi kuin Vaasa; kun tervan kysyntä oli suurin (1800-luvulla), Etelä-Pohjanmaa oli jo melko tiheästi asuttu, ja siellä ei enää ollut tervanpolttoon sopivia erämaita. Sitten aluksia alettiin kuitenkin rakentaa raudasta, ja koko tervatalous romahti äkkiä.
Vaasan ja muiden Pohjanmaan kaupunkien kasvu oli kuitenkin pitkään aikaan hidastunut, koska, toisin kuin Turulla tai Viipurilla, niillä ei ole ollut tapulioikeuksia, mikä tarkoitti, etteivät ne voineet harjoittaa ulkomaankauppaa itse. Kaikki tavarat oli ensin myytävä Tukholmassa. Vaasa, Oulu, Pori ja Kokkola, suurimmat Pohjanladen rannikon kaupungit, saivat nämä oikeudet vasta vuosina 1765-1766. Se voisi olla syy, miksi nämä kaupungit eivät ole kovin isoja nykyäänkään (paitsi ehkä Oulu), mutta lähes kaikki Suomen kaupungit ylipäätänsä olivat varsin pienia ja vaatimattomia 1900-luvulle asti. Esimerkiksi Vaasassa vuonna 1752 oli vain 1222 asukasta.
Pohjanmaan lakeudet olivat Suuren Pohjan sodan vuosina 1700-1721 ja Suomen sodan vuosina 1808-1809 taistelukenttiä. Suuri Pohjan sota oli erittäin tuhoisa Suomelle, kun sinä aikana Ruotsin osana ollut maa, joutui pitkään ja julmaan venäläiseen valtaukseen eli isovihaan. Napuen taistelu, joka ratkaisi Suomen kohtalon, tapahtui Isossakyrössä muutama kyymmenen kilometria päässä Vaasasta kaakkoon. Suomen sota ei ollut niin ankaraa Suomelle, vaikka yksi sen taisteluista tapahtui Vaasassa ja venäläisten joukkot ryöstivät kaupungin kostoksi. Tämän sodan ratkaiseva Oravaisten taistelun kenttä oli noin 50 km päässä Vaasasta koilliseen. Sodan viimeisessä vaiheessa Venäjän armeija marssi jäätyneen Merenkurkun kautta Ruotsiin, mikä oli aika ainutlaatuinen saavutus historiassa. Sodan päättyä koko Suomi luovutettiin Ruotsilta Venäjälle, mutta Vaasaan ei tullut paljon uutta (tai itse asiassa tuli vähän hyvää, koska jäljellä olevat ulkomaankaupan rajoitukset poistettiin).
Kaupunki paloi lähes kokonaan vuonna 1852, mikä oli melko tavallinen tapaus pienissä ja melkein täysin puisissa Suomen kaupungeissa; monet niistä paloivat kokonaan monta kertaa historiansa aikana. Vaasan palo vuonna 1852 kuitenkin oli merkittävä, koska sen jälkeen kaupunki siirrettiin uudelle paikalle.
Syynä oli taas kerran maankohoaminen. Koska Pohjanlahden alueella se aiheuttaa merentason alentamisen, monet Pohjalanden kaupungit joutuivat siirtämään niiden satamat vuosisatojen ajan, usein monta kertaa, kun vanhoista satamapaikoista tuli liian matalia. 1800-luvun mennessä niin se oli Vaasassakin. Vanha satama kaupungin vieressä oli käyttökelvoton, ja sille rakennettu kanava ei ollut helpottanut tilannetta paljon. Palon aikana pääsatama oli jo siirretty toiselle paikalle, Palosaarelle (Brändö ruotsiksi, ja joskus Präntöö arkikielessä suomeksi). Palon jälkeen päätettiin rakentaa kaupungin uudelleen Klemetsön alueella, Palosaaren vieressä ja noin 6 km päässä vanhasta paikasta luoteeseen.
Vanhan kaupungin paikka tuli tunnetuksi nimellä Vanha Vaasa (Gamla Vasa). Vain muutama rakennus on säilytetty siellä, ja myös useiden tuhoutuneiden rakennusten rauniot, varsinkin vanhan kirkon. Alue lopulta liittyi takaisin kasvavalle Vaasalle, ja 1900-luvulla siitä tuli omakotitialue.
Uusi Vaasa nimettiin uudelleen Nikolainkaupungiksi (Nikolaistad), Venäjän hallitsevan keisarin Nikolai I:n mukaan. Vanha nimi palasi Suomen itsenäisyyden myötä vuoden 1917 jälkeen. Uusi Vaasa rakennettiin tarkasti ruutukaavan mukaan, ja jaettiin muutamalla laajalla puistikolla. Sen kaavoiti ruotsalainen arkkitehti C. A. Setterberg. Vaasan kantakaupunki on edelleen Setterbergin suunnitelman mukainen.
Vaasa oli tilapäisesti Suomen senaatin toimipaikka sisällissodan aikana vuonna 1918. Helsinkiä ja muita teollistuneita kaupunkejä Etelä-Suomessa miehittivät sosialistiset ja sosiaalidemokraattiset punaiset, ja Pohjanmaa, jossa oli perinteisesti suhteellisesti varakas ja yritteliäs maanviljelijän väestö, oli lujasti valkoinen alue. Senaatti evakuoitiin Helsingistä Vaasaan ja se toimi siellä muutaman kuukauden, jopa painoi omaa rahaa. Sisällissodan tuloksen päättivät pääosin jääkärit, veeteranien valkoiset joukot, jotka olivat taistelleet Saksan puolesta ensimmäisessä maailmansodassa. Jääkärit palasivat Saksasta Vaasaan helmikuussa 1918 ja lähtivät sieltä rintamalle. Myöhemmin Saksan joukkot avustivat valkoisia suoraan. Punainen kapina murskattiin julmasti. Yhteiskunnan jako jatkui pitkään sodan jälkeen. Molemmat puolet osallistuivat sotarikoksiin, ja monet siviilit ja sotavangit tapettiin.
Vaasasta tuli suuri teollisuuskeskus 1900-luvulla, ja kaksi suurinta tehdasta, Wärtsilä ja ABB, toimivat edelleen aivan kantakaupungin lähellä. Wärtsilä, laivamoottorien valmistaja, otti haltuunsa vanhan Onkilahden konepajan, ja ABB, kansainvälinen sähkövoimatekniikkaa valmistava konserni, toimii Strömbergin tehtaan alueella.
Vaasa tunnetaan myös yliopistokaupunkina. Vaasan yliopisto perustettiin vuonna 1968, mutta se ei ole kaupungin ainoa korkeakoulu; Vaasasta löytyy myös ruotsinkielisen Åbo Akademin, Hanken Svenska handelshögskolanin ja Yrkeshögskolan Novian toimipisteitä, sekä suomenkielinen Vaasan ammattikorkeakoulu (VAMK). Opiskelijat, mukaan lukien kansainväliset opiskelijat, muodostavat merkittävän osan Vaasan väestöä; kaikissa yliopistoissa yhteensä on noin 12,000 opiskelijaa.
Vaasalla on suhteellisen hyvät liikenneyhteydet kooltaan ja etäisyydeltään. Rautatie tuli Vaasaan vuonna 1883, ja vaikka Vaasan rata päätyy kaupungissa, sitä pitkin kulkee päivittäin noin kahdeksan junaa Helsinkiin (ja muutama Seinäjoelle). Junamatka Helsinkiin kestää noin 3.5 tuntia. Etäisyys Helsinkiin Valtatie 3:a on 420 km, Tampereen kautta. Muut valtatiet ovat Valtatie 18 itään Seinäjokea kohti, ja Pohjanlahden rannikon seuraava Valtatie 8. Vaasan lähellä on Valtatie 3:n ja 8:n moottoritien ja lähes moottoritien osuuksia. Vaasan pienellä lentoasemalla on lentoja Helsinkiin ja Tukholmaan. Kuten aiemmin mainittu, nykyinen merisatama sijatsee Vaskiluodon saarella ja sieltä kulkee autolautta Uumajaan Ruotsiin, vaikkei satama muuten ole kovin merkittävä, ja sen rahtimäärä on suhteellisen vähäinen.
Vaasan ilmasto on aika mukava, ja siellä on "oikea talvi", paljon lunta ja monta kylmää päivää. Lumipeite on yleensä joulukuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin. Kesä on lämmin mutta ei liian kuuma. Vaasa tunnetaan "Suomen aurinkoisimpana kaupunkina", ja se on pitkälti totta; siellä on monta aurinkoista päivää sekä kesällä, että talvella. Pohjoisen sijannin myötä talven päivät ovat aika lyhyitä; vain 4h 40m talvipäivänseisauksena. Toisaalta kesän valkeat yöt ovat niin kirkkaita, että voi lukea ulkona vapaasti, ja katuvalot ovat kokonaan pois käytöstä.
Meri jäätyy joka talvi, paitsi lauhimmilla (kuten nykyinen Kolmen Marraskuun Talvi 2019-20). Nykyisin ei voitaisi toistaa Venäjän armeijan tekoa ja ylittää merta Ruotsiin, koska laivaväylät pidetään nyt avoinna jäämurtajien avulla. Mutta saaristossa jää on yleensä tarpeeksi paksu, ei vain kävelyä vaan myös autoilua varten. Eräällä Vaasan saariston saarella on jopa ravintola (Jannen Saluuna), joka on avoinna kesäisin (kun siihen pääsee veneellä ja on myös säännöllisiä laivavuoroja Vaasan sisäsatamasta) ja talvisin (kun siihen pääsee jäätietä). Kävely jäätyneessä saaristossa on ihan unohtumaton kokemus. Ei ole paljon paikkoja maailmassa, joissa voi kokeilla sitä! Meri on yleensä jäätynyt tammikuusta huhtikuuhun, ja jää on riittävästi paksu ajamiseen helmikuusta maaliskuuhun.
Luonto Vaasan ympäri ei ehkä ole niin monimuotoista kuin joissain paikoissa maailmassa tai edes Suomessa. Merenkurkun saariston osuuksia lukuun ottamatta Vaasan seudulla ei ole suuria luonnonsuojelualueita (kuten kansallispuistoja). On silti paljon nähtävää. Meri on ehkä vaikuttavin nähtävyys, ja kaikki vaelluspolut Vaasan saaristossa (Bodvattnet, Vikarskat, Sommarö, Kikanberget...) johtavat merenrannalle tavalla tai toisella. Ulkosaaret ja ulkosaaristot ovat kiinnostavimpia; nämä ovat pieniä kivisiä luotoja, joilla on vähän kasvillisuutta ja joskus loistavia majakkoja. Valitettavasti en koskaan käynyt itse Vaasan ulkosaarilla; ilman omaa venettä niille pääsee vain harvinaisella opastetulla kiertokäynnillä.
Muut merkittävät luontokohteet ovan Öjenin vanha metsä, Söderfjardenin muinainen meteoriittikraatteri, joka on nyt vain suuri pyöreä pelto, Öjbergetin mäki, joka on Söderfjardenin reuna, ja Eteläinen kaupunginselkä, jossa on suuri lintujen pesintäalue. On myös mukavaa ajaa tietä Kyrönjokea pitkin, varsinkin kevättulvan aikana. Kyrönjoki virtaa mereen Koivulahden alueella muutaman kilometrin päässä Vaasasta itään; Vaasassa itse ei ole merkittäviä jokia. Ja on tietenkin aika monta pientä paikallista merkittyä polkua. Maisema on pääasiassa ihan tasaista, toisin kuin useimmissa Suomen maakunnissa, mutta silti on kallioita ja siirtolohkareita. Järvet ovat lukuisia mutta pieniä. Ne ovat kluuveja eli entisia merenlahtia, joita maankohoaminen erotti merestä. Rannikollakin on paljon fladoja, jotka ovat lahden ja kluuvin välivaihe.
Vaasan alueella ei ole poikkeuksellisen merkittäviä museoita, mutta suosittelisin ainakin Pohjanmaan museota Vaasassa ja Stundarsin ulkoilmamuseota Sulvan kylässä Mustasaaressa. Kuten kaikkialla Suomessa, Vaasassa on tietenkin paljon pieniä paikallisia museoita, jotka ovat yleensä avoinna vain kesäisin. Niistä Vaasan merimuseo Palosaarella on suosikkini.
Ja tässä vielä muutama näkymä Vaasasta ja Mustasaaresta:
No niin, kerroimme Vaasasta lyhyesti. Seuraavissa postauksissa tutustumme tarkemmin Vaasaan ja Mustasaareen, aloittaen Vaasan keskustasta.